Re: Popular Problems - Album Reviews
Posted: Wed Sep 17, 2014 6:18 pm
A very good review in Helsingin Sanomat (Helsinki, Finland) by Pirkko Kotirinta:
http://www.leonardcohenfiles.com/pb-hs.pdf
http://www.leonardcohenfiles.com/pb-hs.pdf
Kerta kerralta pelkistetymmin
Kulttuuri 17.9.2014
Pirkko Kotirinta
Leonard Cohen yllätti kaikki kuusi vuotta sitten 2008 palatessaan yli 15 vuoden luostarikautensa ja muun hiljaiselonsa jälkeen menestyksellisesti konserttiareenoille.
Vuonna 2012 hän julkaisi suuren mediakohun saattelemana 12:nnen studioalbuminsa Old Ideas ja teki silloinkin pitkän kiertueen.
Nyt tien päälle lähtemisestä ei ole tietoa, mutta 80-vuotispäivänsä (21. syyskuuta) alla kanadalainen säkeiden syväsukeltaja julkaisee studioalbumin, jossa riittää taas kerroksia kuorittaviksi pimeneviin syysiltoihin. Jos tässä tähtiä jaettaisiin, antaisin Popular Problemsille niitä ainakin neljä, ellen viisi.
Cohen nimittäin tekee sen mitä osaa aina vain paremmin.
Avaus Slow on konstailemattomaan bluesiin puettu monimielinen hitauden ylistys. Sen möreyttä seuraa Almost Like the Bluesin kirkkaampi pianosoundi, mutta sanat uivat synkemmissä vesissä, itseironiaa toki unohtamatta; maailmassa on kidutusta ja tappamista ja "kaikki huonot arvosteluni", yhdistelee Cohen mittakaavaltaan eri kaliiberin asioita. Bluesissa on taikaa, kantriotteessa ei niinkään.
Cohenin matalaa puhelaulua säestävät totuttuun tapaan heleät naisäänet. Tällä kertaa ne kuuluvat Charlean Carmonille ja Dana Gloverille. Helmiin lukeutuvan Nevermindin monotonisen pulssin rikkoo naisäänen arabiankielinen osuus.
Säveltäjänä rinnalla on jo edellisellä levyllä piipahtanut Patrick Leonard. Cohenin ja Leonardin (s. 1955) kemiat tuntuvat kohdanneen mitä luontevimmin, vaikka P. Leonardin aiempi meriittilista Madonna -projekteineen on musiikillisesti suhteellisen kaukana Cohen-sfääreistä.
Popular Problems on omistettu Kyozan Joshu Sasaki Roshille (1907–2014), jonka opissa Mount Baldyn zen-keskuksessa Kaliforniassa Cohen vietti 1990-luvun lopun. Siitä on jo aikaa.
Ja kaikesta muustakin on aikaa, kuten The Street tiivistää maallisinkin vertauskuvin: viiniä ja ruusuja riittää ja samppanjaa magnumin mitassa, mutta humalasta ei koskaan enää tule yhtä juovuttava kuin silloin joskus.